Onpas mennyt pitkä aika kirjoitusten välissä. Aika kuluu kuin siivillä ihan huomaamatta. Nyt on sitten se vaikein aika, kun pienet lähtevät valloittamaan uusia kotejaan. Lotta tyttönen lähti Iisalmea hurmaamaan ensimmäisenä. Kyyditsimme neidin perille asti mansikoiden haku reissulla. Neiti ei tykännyt yhtään yksin autossa matkustamisesta ja muisti sen myös kertoa koko matkan ajan. Kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Lotan kommervenkeistä voi lukea tarkemmin osoitteessa: http://lottakatti.blogit.fi/lotta-alkaa-jo-kotiutua/

Seuraavana lähtijänä oli Torsti, joka oli myöskin pitänyt mekkalaa matkalla uuteen kotiinsa. Onneksi matka oli hieman lyhyempi, kun uusi koti sijaitsee tässä Kuopiossa. Myös Torstin sopeutuminen on mennyt hyvin. Uudet isoveljet Boris ja Igor ovat ottaneet pikku veikan hyvin vastaan.

Tänään uuteen kotiinsa matkasi myös Bertta neiti. Bertta pääsee hurmaamaan viitasaarelaisia. Uudessa kodissa leikkikaverina on pikkuinen ihmisneiti Tinja, joten tuttua ja turvallista meidän kakrujen jälkeen.

Taavi matkaa Kotkaan kuun puolessa välissä eli siihen asti saa vielä nauttia lokoisista hetkistä äidin ja isin ja kotiin jäävän Tahvo veljen seurassa....

Taitaa ihmismummolle tulla ihan tyhjän pesänsyndrooma, kun kaikki pikku karvapallot lähtevät. Vaikka jäähän  tänne onneksi Nana, Shamppa, Mimi ja Tahvo kissat, Rasmus, Rommi ja Romeo koirat, Nöpö ja Nessu kanit, Ada ja Ralli hamsterit , Diiva-lisko sekä tietysti Williina ja Konsta....Mutta silti.....

Hulivilin mietinnät omasta perheestä loppuivat eilen. Hän tapasi omat ihmisensä ja yhdessä päädyimme siihen, että Hulivili jää Tahvon kanssa taistelemaan Kuopion Kingi nimikkeestä Jennan ja Antin perheeseen. Hulivilillä on uudessa perheessään kaksi isoveljeä Boris ja Igor, jotka ovat luvanneet ottaa juniorin siipiensä suojaan. Nyt siis Hulivilikin pääsee pakkaamaan omat hiirensä laukkuun ja valmistautumaan sydänten valloitukseen. Uutta nimeä Antti ja Jenna miettivät kovasti, saas nähdä tuleeko pojasta Medvedev vai mikä?

Taavi herra se vain komistuu entisestään. Jätkä on ihan isänsä kopio ja paljon isänsä kainalossa viihtyy. Taavin katseessa on tosin todella paljon Nana äidin sähäkkyyttä ja kun tätä herraa katsoo silmiin, niin tuntuu kuin hän näkisi sieluun asti. Saas nähdä miten paha eroahdistus iskee, kun muutto tulee. Taavi on tosin ihan varma, että Taija ja Veepo ovat järjestäneet hänelle oman istuimen moottoripyörään ja jätkä on sata varma, että tänä kesänä jo ajellaan....Mites on asiat kotkalaiset? Sylikyyrynä oloa kovasti harjoitellaan ja kai siitä jo vähän nautitaankin, tosin ihan salassa, jottei imago kärsi....

Lotta kasvaa hurjaa vauhtia ja on aivan onnessaan leikkiessään lasten leluilla tai lasten kanssa. Neiti on niin söpö, että ei mitään rajaa. Lotta laittoi tänään turkkinsa oikein extra hienoon kuntoon, kun sai kuulla, että Paula ja Mika ovat huomenna tulossa katsomaan häntä. Neiti kovasti odottaa pääsyä Ylä-Savon kauneimman neidin valintaan ja valloittamaan Paulan ja Mikan koko suvun. Lotan omat ihmiset kävivät tutustumassa myös näyttely touhuun Siilinjärven näyttelyissä, kuume siihen ei vielä noussut, mutta josko sittenkin näkisimme neidin seuraavassa Kuopion näyttelyssä....

Bertta neidillä on kohtalon päivä sunnuntaina, kun hänen mahdollinen uusi koti tulee tutustumaan Berttaan ja loppu klaaniin. Jos rakkaus syntyy heidän välilleen, niin neitiä tullaan näkemään aktiivisesti näyttelyissä ja sopivaa miesystävää myös kovasti etsiskellään....

Tahvo Iivari on päättänyt jäädä meidän jengiin. Hän on vienyt ihmismummon sydämen aivan täysin. Hän on sulautunut laumaan täydellisesti ja rakastaa ihmisvauvojakin yli kaiken. Herra Hurmaava lähtee Tampereen näyttelyyn testaamaan miltä näyttelyissä oleminen tuntuu. Pallukat jalkojen välissä säilytetään hetken aikaa ja mahdollisesti hommataan niille käyttöäkin, jos sopiva leidi löytyy. Sen jälkeen jatketaan eloa pallittomana hurmurina.

Pennut ovat kaiken kaikkiaan vallanneet jokaisen meillä käyneen vieraan (joita on oikeasti IHAN SIMONA!!!) Kaikki ovat ihastelleen karvalapsosten rohkeutta ja sitä miten hyvin ne tulevat karvattomien lasten kanssa toimeen. Karvattomien lasten kummit ihmettelivät eilisen miten Tahvo ja Taavi voivat nukkua aivan sikiunessa meidän 5,5 kk lapsosten välissä vaikka ihmisvauvoilla oli täysi tohina päällä. Williinasta ja Konstasta kissalapset ovat The Maailman  Paras Asia. Kai ne ovat perineet äitinsä ja isänsä rakkauden hurmaaviin kissoihin? Saisikohan FIN*Hilirimpsis sieltä toisen sukupolven kasvattajia?

Nyt alkaa jo pieni haikeus vallata mielen. Meidän lapset lähtevät piakkoin maailmalle. Vaikka tiedän, että jokaisella on mitä ihanin ja rakastavin koti, niin silti nyt jo huokaisuttaa. Ne kumminkin on meidän Nakin ja Pampan lapset. On ollut todella ihanaa kasvattaa ja samalla seurata pienen kissaperheen elämää nämä kuukaudet. On ihanaa laittaa maailmalle pikku katit, joista osaat kertoa kaiken ja tiedät, että ne ovat saaneet kasvaa turvassa emon ja isän suojissa koko lapsuutensa. Hetki sitten juuri mietin, että miten ihanaa on, että jokainen pentu on löytänyt juuri omanlaisensa kodin. Taavi, Hulivili, Lotta, Bertta ja Tahvo ovat kaikki kotiutumassa paikkoihin, joissa tiedän niiden löytävän yhteyden omiin ihmisiinsä.

PALJON PALJON KARVAISIA PUSUJA TULEVILLE KODEILLE! GET READY; HERE WE COME!

Nyt kun vauvat ovat tosiaan ottaneet koko asuntomme haltuunsa on ollut hauska huomata miten moni tavara voikin vaihtaa paikkaansa yön aikana : ) Harva se aamu metsästän kuumeisesti ihmistenavien sukkia tai hattua tai jotain muuta, joka on ollut niin kiinnostava, että se on pitänyt sijoittaa uudelleen. Minun luoma järjestys on ihan selkeästi pikku miukujen mielestä sangen idioottimainen.....

Pikkulaisten jengi ruokailee jo nykyään isojen kissojen kanssa samoilla astioilla eli siis keittiön sivupöydällä. Katsoivat minua ihan hölmönä yhtenä päivänä, kun yritin ruokkia heidät lattian tasolle ja kaiken lisäksi lihat oli muussattu kermaviilin sekaan. Koko jengi nostivat söpöt nenänsä pystyyn ja marssivat tyynen viileästi isojen kissojen kuppiin laittamieni sydänten palojen kimppuun. Oli suhteellisen hellyyttävä näky, kun pörrökasa järsii oman päänsä kokoista lihapalaa täysin tyytyväisenä.

Lotta piskuinen on näyttänyt olevansa kilpparineito henkeen ja vereen. Neiti voi olla joukon neitimäisin, mutta kun ruuasta on kyse, niin HÄN syö ensin ja sitten ehkä, jos jää, niin muut voivat ruokailla. Lotta rakastaa nukkua Taavi veljensä kainalossa ja kiusata koiria, ihan vähän vaan ja silleen ettei kukaan huomaa : )

Taavi poika taas on oikea möllikkä. Se ei voi sietää joka päiväisiä pusuttelu tuokioitamme vaan suorastaan irvistää niille. Muutenkin tässä on jätkä, joka kulkee omia polkujaan! Se menee tasan sinne minne haluaa, aivan sama mitä kaikki muut tekevät. Hänellä on sentään omatkin aivot millä ajatella. Taavi onkin koko joukon keksijän alku, se jos kuka löytää kaikki roikkuvat langat ja unohdetut lasten lelut. Taavin paras ystävä on edelleen Lotta sisko, näillä kahdella on jokin näkymätön yhteys.

Bertta puolestaan koittaa kovasti miettiä löytyisikö hänelle joku kiva sijoituskoti tästä Kuopion läheltä....Bertta on joukon blondi. Selkeästi tekee ennen kuin ajattelee, ööö, yhtään mitään. Eilen aamulla Bertta oli syömässä kupillaan ja laitoin samaan aikaan leivät paahtimeen vähän matkan päähän, no Bertta tietysti halusi tutkia asiaa lähempää ja työnsi pienen ja niin pörröisen naamansa paahtimen päälle. Samalla hetkellä leivät pomppasivat ylös ja neiti lensi selälleen säikähdyksestä ja samalla kertaa lattialle asti. Huh, selvisimme säikähdyksellä moisesta tapahtumasta ja luulin, että neiti olisi ottanut opikseen ja ainakin kehittänyt jonkin fobian leivänpaahtimia kohtaan, mutta ei tosiaankaan, päivastoin, leivänpaahtaminen on TOSI kiva harrastus.

Hulivili eli Torsti, kuten sitä kotoisasti kutsumme on puolestaan mitä ihanimman sohvakehrääjän luonteella varustettu joka paikan höylä. Poju on suloisuuden ruumillistuma ja kaiken lisäksi TODELLA seurallinen otus. Torsti parka miettii ja murehtii missä hänen tuleva isäntä/emäntä/pesue viipyy. Sen aikaa hän on kyllä osoittanut viihtyvänsä vallanmainiosti täällä meillä lasten seurana.

Hurlumhei eli Tahvo puolestaan taitaa jäädä isin ja äidin helmoihin kasvamaan, jos toi Bertta sisko päättää muuttaa maailmalle. Jos vaan herra saa tuomarit hurmattua iän kartuttua, niin eihän sitä tiedä, jos poika pääsisi vaikka ihanaa ja mahtavaa (toim.huom.täysin kasvattajan oma arvio) sukuaan jatkamaan...Nyt siis kaikki samaa ikäluokkaa olevat neitokaiset kuulolle, josko Tahvo olisi se yksi ja oikea teille : )

Meillä ollaan jo valloitettu koko asunto!!! Pikkuiset kissimirrit lähtivät omasta huoneestaan tutustumaan yläkertaan noin viikko sitten. Hieman ennen juhannusta uskaltauduttiin jo ihan alakertaan astikin. Nyt koko talo on tuttu ja touhua ja tohinaa riittää. Lasten helistimet ja leikkikehät ovat tosi ihania pikkuisten karvapallojen mielestä.

Viime viikolla nautimme myös toisen matokuurin ja se oli jo paljon paremman makuinen kuin ensimmäinen. Taavi ja Lotta ovat edelleenkin erottomaton pari. Hulivili ja Hurlumhei puolestaan kiipeilevät ihan minne sattuu ja Bertta puolestaan kipittelee omilla teillään välillä muiden kanssa painien. Uskomattoman vikkeliä koko jengi kyllä halutessaan on ja Nanalla ja Shampalla on välillä täysi työ pitää lapset kurissa tai ylipäätänsä edes tallessa.

Meillä saattaisi olla kiinnostus hyvästä sijoituskodista...Jos olet Kuopion alueelta ja norskit kiinnostavat, niin otappa yhteyttä.

Hissunkissun neitokainen sai tänään tavata uuden palveluskuntansa. Rakkautta oli ilmassa molemmin puolin. Neiti muuttaa Iisalmen sykkeeseen ja saa omakseen ihastuttavan Lotta nimen. Nyt siis alamme harjoitella Hissunkissun tilalle Lottaa. Taavi ja Lotta ovat kuin paita ja peppu, heistä on tullut oikein suloinen taistelupari. Bertta, Hulivili ja Hurlumhei puolestaan viihtyvät kolmen jengissä. Toki painimatolla vaihdetaan paria ystävyyssuhteeseen katsomatta. Hulivili ja Hurlumhei ovat maailman uteliaimpia pikku kissoja. Joka paikkaan tulee mennä tai ainakin ihan vähän kuikata. Nämä kaksi vaahteramäen Eemeliä ovatkin ansioituneet kaatamaan heitä ja loppu maailmaa erottavan pahviseinän vaikka ihmismummo sitä kuinka teippailisi.

Kiinteä ruoka maistuu tosi hyvälle ja pikkuisten painot vain nousevat. Ensi viikon alussa sitten taidamme alkaa tutustumaan koko asuntoomme. Noinkohan näen pentuja enää ollenkaan sen jälkeen??? Sen verran reipas tahtiset viisi pikkukisua täällä heiluu : )