Nyt kun vauvat ovat tosiaan ottaneet koko asuntomme haltuunsa on ollut hauska huomata miten moni tavara voikin vaihtaa paikkaansa yön aikana : ) Harva se aamu metsästän kuumeisesti ihmistenavien sukkia tai hattua tai jotain muuta, joka on ollut niin kiinnostava, että se on pitänyt sijoittaa uudelleen. Minun luoma järjestys on ihan selkeästi pikku miukujen mielestä sangen idioottimainen.....

Pikkulaisten jengi ruokailee jo nykyään isojen kissojen kanssa samoilla astioilla eli siis keittiön sivupöydällä. Katsoivat minua ihan hölmönä yhtenä päivänä, kun yritin ruokkia heidät lattian tasolle ja kaiken lisäksi lihat oli muussattu kermaviilin sekaan. Koko jengi nostivat söpöt nenänsä pystyyn ja marssivat tyynen viileästi isojen kissojen kuppiin laittamieni sydänten palojen kimppuun. Oli suhteellisen hellyyttävä näky, kun pörrökasa järsii oman päänsä kokoista lihapalaa täysin tyytyväisenä.

Lotta piskuinen on näyttänyt olevansa kilpparineito henkeen ja vereen. Neiti voi olla joukon neitimäisin, mutta kun ruuasta on kyse, niin HÄN syö ensin ja sitten ehkä, jos jää, niin muut voivat ruokailla. Lotta rakastaa nukkua Taavi veljensä kainalossa ja kiusata koiria, ihan vähän vaan ja silleen ettei kukaan huomaa : )

Taavi poika taas on oikea möllikkä. Se ei voi sietää joka päiväisiä pusuttelu tuokioitamme vaan suorastaan irvistää niille. Muutenkin tässä on jätkä, joka kulkee omia polkujaan! Se menee tasan sinne minne haluaa, aivan sama mitä kaikki muut tekevät. Hänellä on sentään omatkin aivot millä ajatella. Taavi onkin koko joukon keksijän alku, se jos kuka löytää kaikki roikkuvat langat ja unohdetut lasten lelut. Taavin paras ystävä on edelleen Lotta sisko, näillä kahdella on jokin näkymätön yhteys.

Bertta puolestaan koittaa kovasti miettiä löytyisikö hänelle joku kiva sijoituskoti tästä Kuopion läheltä....Bertta on joukon blondi. Selkeästi tekee ennen kuin ajattelee, ööö, yhtään mitään. Eilen aamulla Bertta oli syömässä kupillaan ja laitoin samaan aikaan leivät paahtimeen vähän matkan päähän, no Bertta tietysti halusi tutkia asiaa lähempää ja työnsi pienen ja niin pörröisen naamansa paahtimen päälle. Samalla hetkellä leivät pomppasivat ylös ja neiti lensi selälleen säikähdyksestä ja samalla kertaa lattialle asti. Huh, selvisimme säikähdyksellä moisesta tapahtumasta ja luulin, että neiti olisi ottanut opikseen ja ainakin kehittänyt jonkin fobian leivänpaahtimia kohtaan, mutta ei tosiaankaan, päivastoin, leivänpaahtaminen on TOSI kiva harrastus.

Hulivili eli Torsti, kuten sitä kotoisasti kutsumme on puolestaan mitä ihanimman sohvakehrääjän luonteella varustettu joka paikan höylä. Poju on suloisuuden ruumillistuma ja kaiken lisäksi TODELLA seurallinen otus. Torsti parka miettii ja murehtii missä hänen tuleva isäntä/emäntä/pesue viipyy. Sen aikaa hän on kyllä osoittanut viihtyvänsä vallanmainiosti täällä meillä lasten seurana.

Hurlumhei eli Tahvo puolestaan taitaa jäädä isin ja äidin helmoihin kasvamaan, jos toi Bertta sisko päättää muuttaa maailmalle. Jos vaan herra saa tuomarit hurmattua iän kartuttua, niin eihän sitä tiedä, jos poika pääsisi vaikka ihanaa ja mahtavaa (toim.huom.täysin kasvattajan oma arvio) sukuaan jatkamaan...Nyt siis kaikki samaa ikäluokkaa olevat neitokaiset kuulolle, josko Tahvo olisi se yksi ja oikea teille : )